Syyslukukausi loppui sitten. Paljon tähän on mahtunut, mutta menihän se nyt nopeasti. Mun piti julkasta tää teksti jo eilen, mutta en kerennyt. Nyt taas tuntuu melkein kielletyltä edes sanoa koulu-sanaa. Tässä se kuitenkin on:)
Viimeiset päivät koulussa oli mukavan rentoja, vaikka osa tunneista tuntuikin vähän turhilta. Kahootit, etenkin joulukahootit tuli vähän liiankin tutiksi. Eipä siinä mitään, onhan se ihan mukava, että on olemassa tällänen välimaasto tehokkaan kouluhommien tekemisen ja täysin lomailun välillä.
Kirjailijakansion tekeminen oli ainoa juttu noina viimeisinä päivinä ja öinä, heh. Vaikka välillä teinkin sitä silmät ristissä, oli silti kiinnostavaa. Se tosin johtuu pelkästään Perttu Pölösen huippu hyvistä ja mielenkiintoisista yhteiskunta-tulevaisuus kirjoista! Olisin halunnu vielä sitä muokata, mutta aika loppu. Pitää vaan toivoo parasta. Kirjailijakansion uskottelin itselleni olevan syynä blogin päivittelemättömyyteen.
Todistukseen oon tyytyväinen. Neljä ainetta nousi yhdellä, yhteensä keskiarvo nousi 0,28:lla. Jos vielä keväällä harjoittaisin vähän perusteellisempaa lukemista, niin voisin ehkä saada saman verran nostettua. Tällä hetkellä haluaisin Relluun, ehkä jopa Rellun yhteiskuntatiede-linjalle, niin saan
Nyt lomailua ainakin reilu kaks viikkoa. Ehkä pitempäänkin, mikäli koronan takia pidennetään lomaa kuudella päivällä. Ite toivoisin sitä, onhan kesäloma muutenkin jo pitkä, eikä etäkoulu huvittais yhtään. Tai ehkäpä joku kaks viikkoa sopisi, mutta aikasemmin se on venyny pariks kuukaudeks… Noh, eipä sille oikein mitään voi. Parasta pitää toivoo.
Lomalla haluaisin kokeilla maalata sarjakuvan 😀 En yhtään tykkää maalaamisesta, mutta tekis mieli kokeilla.
Huomena sitten kouluun. Oon tykänny paljon enemmän aikasempien vuosien torstai/perjantaista kouluun paluupäivänä. Silloin on viikonloppu alkanu jo pian.
Pikainen kesälomakatsaus
Kesäloma on tuttuun tapaan nopeasti ohi, vaikka paljon olen tehnytkin. Tää kesä on ollut heittämällä aktiivisin ainakin kolmesta viimeisestä kesälomastani. Kalenterissa on ollut vain kaksi täysin tyhjää viikkoa, toki puolikkaita on ollut jonkin verran. Tää on ollut tosi mukavaa ja oon tykännyt kun on ollut paljon tekemistä. Tuntuu, että oon omaksunut uusia asioita ja tapoja, rakastunut lenkkeilyyn, kasvattanut ajattelutapojani, siivonnut kunnolla (vihdoin!), sekä ottanut askeleen kohti haluamaani elämäntapaa.
Täysin vastakohta viimekesälle, jolloin enimmäkseen vaan nukuin pitkään ja paljon, söin jäätelöä, käppäilin vähäsen, löhöilin ja palauduin koulusta. Sekin oli tosi mukava ja just sellainen loma, jonka silloin halusin ja tarttin. Elikkä mun ihanneloma taitaa vaihdella aika paljon riippuen kuluneesta vuodesta.
Tavoitteet ja suunnittelu: Se on niin ihanaa, kun saa tuntea miten kaikki on hallinnassa
Mä sitten rakastan tavoitteita ja suunnittelua. Se on niin ihanaa, kun saa tuntea miten kaikki on hallinnassa ja järjestyksessä. Se voi olla vaan joku illuusiokin, muttei sillä oo väliä. Suunnitelmien toteutuminen on tietenkin eri asia, mutta ehkäpä tällä kertaa ne toteutuisi, kun oon lukenut taas sellasen super hyvän tietopaketin (Helvetinviikko – Erik Bertrand Larssen)
Aikaisempina vuosina oon asettanut itselleni koulun kohdalla tavoitteeksi lähinnä vain numeroita ja vetovoiman lakiin tutustuttuani, myös visualisoin todistukseni täynnä kymppejä (täytyhän sitä nyt kokeilla), mutta käteeni sekä kympitön, että myös huonoin todistukseni tähän asti, heh.. Se toki johtui ihan vaan siitä, etten nähnyt kauheasti vaivaa sen eteen tai suunnitellut mun ajankäyttöä yhtään koulua ajatellen. En siis aio ihan vielä luopua vetovoiman lakiin uskomisesta (vedät puoleesi sitä, mitä ajattelet), vaan aion tehdä vähän sen eteen, jonka jälkeen sitten joko jumaloin tai halveksin kys. teoriaa.
”Plans are nothing, planning is everything”
— Dwight D. Eisenhower (Yhdysvaltain 34. presidentti)
Ei, en oo lukenut jonkun Yhdysvaltaa 1950/60-luvulla hallinneen presidentin elämänkertaa ja sieltä tota ite poiminut, vaan nappasin sen tosta Erik Larssenin Helvetinviikko-kirjasta, johon aikasemminkin viittasin.
Mulla on aina tulevalle lukuvuodelle paljon tavoitteita listattuna, ihan mielessä tai sitten oikealla paperilla. Pitäisi muuten rapsutella niitä paperillekin. Uusi lukuvuosi on varmaan helpoin kohta asettaa uusia tavoitteita koululle ja vaikka muullekin elämälle. Tai Uusivuosi on ehkä muita tavoitteita varten, mitkä tosin yleensä rapistuu aika nopeasti pois. Tää elokuu on siis hyvä kohta myös kerätä ne muiden tavoitteiden pois rapistuneet palaset ja teipata ne paikalleen.
Elikkä tänä syksynä tavoitteeni eivät ole (ainakaan niin) numerosidonnaisia. Sen sijaan haluan alkaa suunnittelemaan päiviäni ja tiedostaa ajankäyttöni. Sitten sen ajan mitä kouluun päätän aina kuluttaa, teen keskittyneesti ja tehokkaasti. Tämän ajan ulkopuolella en mieti niitä yhtään tai puoliksi tee, esimerkiksi kuunnellen musiikkia tai näpytellen puhelinta. Pääsin viime viikolla puhelinriippuvuudesta toistaiseksi eroon, joten luulisi keskittymisenkin olevan helpompaa, kiitos sen Erikin Helvetinviikolle. Suunnitelmani* riittää mihin riittää, vaihdan tekniikkaa jossain kohtaa jos siltä tuntuu.
*Oon tehny paljon perusteellisempia suunnitteluja, ylläoleva teksti vain tiivistää ajatukseni.
Eikä elämä pelkkää koulua ole. Sen lisäksi toivon myös erityisesti viime viikolla omaksumani aktiivisen päivärytmin, säilyttämään liikunnat ja pitämään aamun voitontuntini (liikkumista, miettimistä esim. suunnittelua ja kasvamista esim.lukemista) Tän lisäksi olisi myös kiva lukea kirjoja enemmän, kun se on aina listalla.
Näitä, ja monia muita varsinkin viimeviikollani ymmärtämieni asioiden kanssa (jos vain pitäisin niistä kiinni,) kohti tulevaa puolta vuotta (tai oikekastaan vain viittä kuukautta)
Kiitos taas lukemisestaja tsemppiä kouluun paluuseen! Tuli hieman lyhkäinen tästä, ens kerralla ehkä pitempi – ehkä ei. Seuraava teksti taas maanantaina 16.8, jossa kerron ajatuksia ja tuntemuksia tuosta niin useasti tän tekstin aikana viitatusta Helvetinviikosta, avaan sitä hieman ja lyhkäisesti tiivistän jokaisen päivän pääopit, joita on esim. rutiinit, moodit, keskittyminen, sisäinen dialogi ja lepäämien. Voi olla, että nämä tulee kahdessa erässä, kun mulla on niin paljon ajatuksia.
Pieniä ajatuksia 