Avainsana-arkisto: oikeudet

Miksi en syö kuolleita eläimiä?

Eläinystävällisesti syöminen on mulle tärkeetä. Mulla on siitä paljon sanottavaa, vaikka itsellänikin on vielä parannettavaa ja opittavaa. Siksi aiheesta on vähän jännittävää lähteä kirjoittamaan, sillä mulla ei tosiaan ole kaikkea tietoa ja itsekin syön edelleen eläinperäisiä tuotteita (en lihaa) Tää teksti on siis kirjoitettu mun tän hetkisillä tiedolla ja ajatuksilla. Toivon, että tää ja tulevaisuudessa mahdollisesti samasta aiheesta tulevat tekstit innostaa mun blogia lukevia ihmisiä (jos niitä nyt löytyy :D) pohtimaan eläinten syömisasioita ja antaa uutta tietoa aiheesta.

Kotona oon tosiaan syönyt pienestä pitäen kasvispainotteisesti, mutta useemman kerran viikossa myös lihaa. Koulussa taas 5. luokalle asti en syönyt ollenkaan punasta lihaa. Siihen oli syynä se, ettei voinut tietää mistä päin maapalloa eläimet tulevat ja minkälaisista oloista. Tämä oli alun perin äitini ajatus ja vasta myöhemmin älysin kysyä syytä. Eläinten ystävänä ymmärsin tämän täysin ja ylpeänä käännyin (koulussa) kasvissyönnin puoleen. Tosin tässä kohtaa olin aika kapeakatseinen ja valikoiva ”eläinten ystävä”, kun kalat ja kanat eivät mielestäni olleet tärkeitä.

Koin epäreiluksi, että eläimet laitetaan elämään elämää vain, jotta ne voisivat kuolla ennalta määrättyyn aikaan ihmisten makunystyröitä varten.

5. luokalla heräsin kuitenkin broilerien kokemaan sairaalloiseen jalostukseen, sydänsairauksiin ja ymmärsin, ettei nekään ansaitse huonoja oloja pienestä koostaan huolimatta. Samoihin aikoihin päätin lopettaa punaisen lihan ja kanan syömisen myös kotona, jolloin söin lihoista pelkästään kalaa. Se oli vaikeaa, sillä varsinkin kanasta, mustastamakkarasta, jauhelihakastikkeesta ja kebabista tykkäsin kovasti. Tällöin koin epäreiluksi, että eläimiä kasvatetaan ihmisten ruuaksi ja niiden arvo määrittyy niiden maun tai pakkausihinnan mukaan. Tämä oli syyni punaisen lihan ja kanan syömättä jättämiseen. Kylässä ollessani silti söin ihan kaikkea, sillä silloin ajattelin siinä kohtaa lähinnä, etten halua tukea lihatuotantoa ja kylässähän niin ei kävisi.

Ajattelin vegaanisuuden menevän vähän yli ja olevan aika äärimmäistäeihän lehmät nyt maidon tuottamiseen kuole, päin vastoin sehän vain auttaa niitä

Aikaa kului ja mitä enemmän tietoa tästä hirveästä, mutta normalisoidusta toimintatavasta vastaanotin, oli se vain helpompaa. Luulin tällöin, että ruokafilosofiani alkoi olla kasassa. Maitoa litkien, kalaa ja kananmunia mussutellen julistin kasvissyönnin kauneutta, lihansyönnin hirvittävyyttä, säälin eläimiä ja samalla hieman oudoksuin vegaanisuutta. Ajattelin vegaanisuuden menevän vähän yli ja olevan aika äärimmäistä. Mitä kalan syömiseen taas tulee, niin kalathan uivat onnellisen elämän vedessä ja sitä paitsi, kalathan on niin pieniä, niin ei kai niillä nyt niin väliä ole. En edes vaivautunut ottamaan kummastakaan asiasta selvää, mitä selvää otettavaa olisi, sillä eihän lehmät nyt maidon tuottamiseen kuole, päin vastoin, sehän vain auttaa niitä. Kaloista en halunnut tietää mitään, olin päättänyt, ettei niiden syömisessä ole mitään väärää.

Kukkotiput elävältä silppuriin, kilien joukkomurha ja pienien vasikoiden erottaminen äideistään

Vuosi sitten naiivi kuplani potkaistiin kerralla puhki, kun viimeistamuruamyöten-blogin seuraajana törmäsin jatkuvasti tehotuotantoa pohtivan tekstin suosituksiin (suosittelen kaikille eläimistä välittäville) En uskonut siitä löytäväni oikeastaan mitään järisyttävää, mutten jaksanut tehdä etäkoulussa kertyneitä rästitehtäviäkään, joten päädyin tekstin lukemaan. Kukot silppuriin, kilien joukkomurha ja vasikkojen äitien vieminen luomuilusta huolimatta jäivät mieleeni. Siinä samassa hyvästelin eläinperäiset tuotteet. Valintaani vastustettiin kotonani mm. proteiinin ja muiden ravintoaineiden takia, mutta kun vain pidin sitä silmällä ja kokkailin itse, niin onnistuin senkin kanssa.

Törmättyäni alla olevaan kuvaan, en ole enää maitoa lasista juonut (yli vuoteen) ja vain kerran murojenkin kanssa. Patsas on niin kuvottava, etten ymmärrä kuinka kukaan sen nähtyä pystyisi. Tämän lisäksi maitotuotteita käyttämällä tukee myös lihatuotantoa, joten se myös vahvisti valintaani

”Mä en ikinä pystyis siihen”

Kuinka sitten palasin joidenkin eläinperäisten tuotteiden pariin? Etäilyn päätyttyä päädyin takaisin muuhun maailmaan. Tuntui siltä, että vegaaniuus koetaan tosiaan hyvin äärimmäisenä ja ”mä en ikinä pystyis siihen”-tavalla. Niinhän sen itsekin olin kokenut. Koulussa sitten päädyin maito- ja kananmunaruokia syömään. Kun syön kodin ulkopuolella, niin hiljalleen alkaa taas tuntua turhalta kotona olla syömättä, mikä ei tosiaan pidä paikkansa. Ajattelin nyt, että voisin ottaa takaisin sen mallin, etten tue ostamalla tai kotona syömällä eläinperäisiä tuotteita. Aina kun vegaaninen vaihtoehto, otan sen, mutta voin silti maitotuotteita ja kananmunia syödä.

Tässähän mä syön kuolleen eläimen ruumista yhden ateriani takia

Miksi en sitten nykyään pystyisi syömään lihaa? Niih, paitsi kalaa voisin syödä. Jotenkin, kun en oo pitkään aikaan lihaa syönyt, niin en enää ajattele sen kuuluvan mun ruokavalioon. Se on eläintä. Kalaakin syödessä mulla tulee usein sellainen yökötys, että tässä mä syön kuolleen eläimen ruumista. Tuntuu todella itsekkäältä ajatella, että mulla olisi jonkinlainen oikeus hyväksikäyttää eläintä syömällä sitä. Minkä takia olisi? Pelkästään jo edellä mainittujen syiden takia en todellakaan pystyisi eläintä syömään. Sitä paitsi suurin osa kulutettavasta lihasta on tehotuotettua, jolloin näiden lisäksi ne ovat joutuneet vieläpä elämään huonoissa oloissa sen lyhyen elämänsä.

Jos syön kalaa, niin en ole niin äärimmäinen ja kaikesta kieltäytyvä tyyppi

Kalan syömistä olen kuitenkin perustellut sillä, että suurin osa kaloista saa tietääkseni elää ihan oikeissa vesistöissä, eikä ole ahtaissa oloissa tehotuotettua. Omaan kalan syömiseen on myös vaikuttanut ympäristöni. Jos syön kalaa, niin en ole niin ”äärimmäinen” ja kaikesta kieltäytyvä tyyppi. Toisaalta koska yhdistän tosi herkästi kalan syömisen just itsensä asettamiseen korokkeelle (mitä se tosin onkin), niin en tiedä miksi jatkan sen syömistä, kun en muutenkaan enää jaksaisi kauheasti miettiä, mitä kukakin musta ajattelee. Enkä myöskään kovin suuri kalafani ole. Saahan siitä toki hyviä rasvoja, mutta enemmän se pahaa mieltä itselleni tuottaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että nekin tuntevat kipua, ja kuollevat (ravintolavegea.fi mukaan) usein tukehtumiseen tai paleltumiseen (jotkin heitetään elävänä pakkaseen).

Mun syyt on olleet lähinnä eläineettisiä tähän mennessä, sillä se on mulla suurin syy. Kuitenkin myös ajatus siitä, ettei kaikilla ihmisillä ole ruokaa ja itse laittaisin monien ihmisten ruuat eläimen läpi, jotta saisin itse jonkun lihapihvin, ei tunnu oikealta. Ja onhan lihan syömisellä valtava vaikutus myös ilmastoon.

Mä en ole mun kasvissyöntifilosofioiden kanssa vielä valmis, joten ottakaahan se huomioon. Tässä kirjoittaessa huomasin sisäistäneeni suhteellisen ärhäkkäästi puolustavan tyylin kasvissyönnistä puhuessa. Yritän kasvaa siitä ulos, sillä se on todella ärsyttävää, niin omasta, kuin varmasti kaikkien muidenkin mielestä.

Kiitos lukemisesta! Ihanaa, että klikkasit tän tekstin auki! Seuraava teksti tulee taas maanantaina. Mukavaa päivän jatkoa!